Ensin kitaran nauhat piti hioa reunoilta tasaiseksi, olikohan sen nyt noin 30 asteen kulmaan. Tässä pitää varoa että reunanauhan lakka ei kulu puhki. Toisenkäden peukaloa voi käyttää ohjurina otelaudan reunan puolella ja koukistettua viilakäden etusormea otelaudan puolella. Tosin yksi mahdollisuus on tehdä palikka missä on kulmassa lovi johon viila istahtaa sopivasti.
Kun reunat oli saatu tasaiseksi, oli vuorossa nauhojen yläpuolen hionta. Tein tähän puukalikan johon liimasin 320:n paperin. Saa olla karkeampikin, mutta tuommoinen nyt sattui olemaan. Tämä oli aika tarkkaa homma jottei tulisi otettua liikaa, mutta periaatteena on että joka nauhaan pitää tulla viilan jälki. Jos ei tule niin nauha on alhaalla tai joku kantaa. Tosin kolot pitää saada hiottua pois joka tapauksessa nauhoista.
Välillä voi sitten hioa sivuttainkin, jotta naarmut erottuu selvemmin.
Näiden vaiheiden jälkeen vuorossa oli nauhojen reunojen pyöristys. Tässä piti varoa että otelaudan reuna ei kulu kuopalle, reunaa pitää suojata sormilla ja pukata viilaa sopivasti. Kannattaa ohjata viilaa etusormella, kyllä se oikea tekniikka löytyy kokeilemalla.
Nauhojen pyöristys jäi sitten ensikertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti