Väriä pintaan

Nyt päästiin viimein värin pruutailuun, ensin tosin heitettiin vielä kerros pohjalakkaan tartunnan parantamiseksi. Aloitimme kannen sunburstin lakkaamisella ja värinä käytettiin erittäin voimakkaita teollisuusvärejä (näistä ei ole tarkempaa tietoa mitä ne on). Väreinä löytyi keltainen, ruskea ja punainen. Teimme pilttipurkkiin nitroselluloosalakka seokset ruskean keltaiselle ja voimakkaammalle ruskealle valmiiksi (tässä taisi olla tippa punaistakin). Väriä sitten lisättiin tarpeen mukaan.

Ensin levitettiin kerros keltaisinta väriä keskemmälle, eli tähän haettiin pikkuhiljaa sellainen haluttu pohjasävy. Sitten leviteltiin hivenen ruskeampaan väriä reunoja kohti ja sitten reunoille voimakkaampaa ruskeata. Tätä on vähän vaikea selittää, se pitää kokeilla. Väri suhuutetaan viistosti viuhkan reunalla jotta suurempi keskittymä tulee reunoille. Sitten ruiskun paineena taisi olla 2-3 bar ja suutin jotain 1.5 luokkaa, nämä päti kaikkiin lakkauksiin.

Pintaan vedettiin vielä kerros kirkasta lakkaa suojaksi.

Vedin vielä mahonki osoille hivenen ruskeamman pinnan. Meniköhän se nyt neljällä tipalla ruskeaa väriä sekoitettuna kirkkaaseen lakkaan. Tähän olisi myös kuulemma kannanut vetasta kirkas lakka pintaan, mutta ei se ole pakollista koska pinnassa käytetään akryyliä. Pääsi tohinassa sitten unohtumaan.

Tein myös noille takana oleville peitelevyille keltaruskean (taisi olla enemmistö ruskeaa ja vähän keltaseoksen jäännettä purkissa) värin, jonka suhautin niiden pintaan. Ja sitten kotia yön yli roikkumaan ja aamulla katsotaan lopputulos.

Ja tässä se sitten yön jäljiltä on.

Seuraavalla kerralla sitten levitetään Permacron akrlyylilakka pintaan, mutta sitä ennen pitää teipit poistaa ja väri rapata reunalistojen päältä pois.

Perä edellä puuhun.

Tällä kertaa oli tarkoitus tehdä kitaran väri, mutta toisin kävi. Ennen värin levittämistä piti vielä maalata kauttualtaan märkä kerros pohjalakkaa. No tässä kävi sitten niin että sain sitten muutamaan kohtaa pohjalakan valumat aikaiseksi, jotka nyt sitten pitää hioa pois. Varsinkin kannessa on lakkapatti mikrofonien kolojen välissä, se ei ole suuri mutta varmasti tympäiseen jälkeen päin. Eli parempi on hioa se suosiolla pois 800:lla paperilla. Lapaan kans tuli muutama paha valuma. Tämä ei varmaan  olisi ollut ongelma värin levittämisen kannalta, mutta fiksataan se nyt sitten samalla.

Tuota valumaa mikkien välissä ei välttämättä huomaa kuvassa, mutta oikeassa valossa sen kyllä näkee.

Mennään nyt sitten vaikeimman kautta voittoon.

Pohjalakan hionta

Hioin eilen pohjalakasta rypyläy pois 800:lla hiomapaperilla. Tässä sai olla hieman varovainen, jottei riko lakkapintaa. Toisaalta tuo paperi on sen verran hieno että ei se ihan heti puulle mene.

Lakan alta paljastui pari liimatahraa kaulasta ja nyt on harkinnassa että hionko lakan niiltä osin pois. Pistäisin sitten pohjalakkaa noihin kohtiin ennen värin sumuttamista. Mutta katsotaan nyt. Muuten lakkaus onnistui ihan hyvin.

Pohjalakkaus suoritettu

No niin tällä kerralla oli luvassa lopullinen pohjalakkaus. Olin kotona hionut muutaman naarmun ja kolon pois, koska ne olisivat peilanneet pahasti sieltä lakan alta.

Ennen lakkausta ajattelin kuitenkin syventää mikkiaukkoja mikkien jalkojen kohdalta (parista paikkaa), koska tuli tilattua sellaiset mikit missä on vintage mallin pitemmät jalat. Näin jälkiviisaana voin sanoa että olis pitänyt ottaa lyhemmillä jaloilla. Mutta ei siinä mitään, siitä vaan lasettelin poralla kaulamikin kohtaan sopivat kolot ja dremelin hiomalaikalla leventelin johtouran kohdalta. Tallan kohdalta ei tarvitse syventää.

Ja siihenhän ne mikit sitten asettui. Mikrofonit on muuten Bare Knuckles The Mule mallin humbuggerit https://bareknucklepickups.co.uk/main/pickups.php?cat=humbuckers&sub=vintage&pickup=the_mule

Sitten itse lakkaukaukseen. Pyrin pohjalakkauksessa viiteen koko kierrokseen, tosin taisi tulla enemmänkin. Lakasin ensin rungon ja lapaviilun useaan kertaa. Tein tämän siksi että pystyin pitämään kaulasta kiinni runkoa lakatessa. Sitten lakkasin kaulan erikseen kitaran riippuessa.

Samalla lakkailin myös takustan peitelevyt.

Ilmeisesti suhuuttelin lakkaa liian kaukaa valumisen pelossa, koska pinnasta tuli rypyläinen. Korjasin tämän sitten lakkaamalla lähempää ja nyt siitä tuli ihan kohtuullinen.

Vein kitaran sitten kotia riippumaan yön yli ja lopputulos on tuollainen.