Pakkelit pois

Tein viikonlopun aikana eri päivinä useamman tövaiheen kitaralle.

Ensiksi Perjantaina hioin pois 320:llä paperilla mahonkipakkelit rungosta. Ainoastaan koloihin jäi pakkelia. Pitää nyt keskustella ohjaajan kanssa että onko tulos hionnan jälkeen tarpeeksi hyvä vai vaatiiko vielä lisä käsittelyn.Hionta oli sellaisen puolentoistatunnin homma.

Sitten Lauantaina hioin koneella lavasta naarmuja pois ja viimeistelin samalla lavan muotoja. Pyrin siihen että mitään teräviä kulmia ei jäisi, josta lakka saattaisi valua. Muutenkin lapaa ei oltu vielä viimeistelty ja siinä oli vähän epätasaisuuksia. Tässä piti käyttää samaa metodia eli ensin hiottiin muotoa 80/120:llä, sitten 180:llä edellisten naarmut, 240:llä ja 320:llä viimeisteltiin.

Hionnan jälkeen levitin kaulan mahonkiosioille puupakkelin kuivumaan peukalolla hioromalla.

Tämä meni samalla periaatteella kuin runkokin. Sotkuista hommaa, meinasin sotkea otelaudan, mutta onneksi pakkeli on vesiliukoista tavaraa.

Sunnuntaina hioin sitten pinnan 320:llä paperilla puhtaaksi. Näin vain puunsyihin jäi täytettä.

Siinäpä se sitten oli.

Sitä itteensä

No ei nyt sentään vaan puupakkelia. Pakkelin tarkoituksena on tukkia huokoisen mahongin kanavat, näin lalkka ei mene niihin. Tuloksena on tasaisempi pinta. Pakkelointi tehdään vain huokoisille puulajeille, kuten mahonki, vaahtera ei tarvitse sellaista. 
 
Ideana on hieroa peukalolla mahdollisimman ohut kerros pakkelia pintaan, jotta välttyisi kovalta hiontatyöltä. Sotkuista hommaa ja pakkeli kuivahtaa hetkessä, mikä vaikeuttaa levittämistä. Tein ensin reunat, koska ajattelin että niistä on järkevin aloittaa. Tässä meinasi kansi ja reunanauhat vähän sotkeutua, mutta toivotaan että ei jää jälkeä.

Reunojen jälkeen siirryin takustaan. Pistin pakkelia varulta noihin potikka ja kytkin aukkojen reunoihinkin.

Takusta oli kohtuu helppo paklata, tosin pinta alaa oli reilusti. Koko hommaan meni reilu tunti. Ja lopputuloksena on varsin ruma pinta, mutta seuraavana hiotaan sitten 320:llä hiomapaperilla. Mutta antaa nyt kuivaa ainakin päivän.

Hiomista taasen

Pistelin taasen logoille täyteaineet kuivamaan ja aloin hiomaan runkoa puun syitten suuntaisesti. Siinä ei nyt ole sen ihmeempää kuin että taasen hioin 180:llä ensin naarmut pois, sitten 240:ssä edellisen naarmut ja viimeistelin sitten 320:llä. Mutkat oli tympeä hioa, siinä joutui käyttämään kaikenlaisia apuvälineitä.

Hioskelin kanttakin vastaavalla periaatteella. Kannen voi vielä hioa 400:lla paperilla, mutta sitä hienommalla ei kannata. Mahonki osioihin rittää 320:nen ja sitten levitetään puukitti ja hiotaan taas 320:llä.

Pyöristelin muuten kaikkien jyrsittyjen kolojen reunoja, jottei lakka valuisi niin pahasti.

Sitten vielä kaulan logojen viimeistely hionta, nyt se täyttäminen saa riittää. Olisi ehkä kannattanut laittaa liima ensin koloon ja sitten puupöly päälle, eikä toisinpäin.

Täytettä logolle

No niin liimasin logot pikaliimalla ja täyttelin eben puu/pikaliimaseoksella koloja. Tässä on nyt useampi kerta samassa, koska annoin liimauksen kuivua aina vähän pitenpään (vaikkakin tulos olisi ollut hiottavissa aika nopeasti). Tässä täyttämisessä oli omat ongelmansa: puuliima seosta ei voinut tehdä etukäteen valmiiksi, vaan liima piti sotkea kohteessa puupölyyn ja tilkitä sitten kolo nopeasti. Tämä johti useampaan täyttökertaan ja vieläkin joudun tekemään pikku paikkausta.

Hioin ensimmäisen kerran tuotokset tasaiseksi 180:llä ja karkeammalla paperilla.

 Hionnan jälkeen vain lisää täytettä, urat pitää tietenkin muistaa putsata ensin koska joukossa on simpukkapölyä.

Tässä vaiheessa taisi olla vielä yksi hionta ja täyttökerta.

Viimeisin tulos, muuten tuli aika hyvä mutta pari pientä koloa jäi. Eiköhän se sen jälkeen ala olla OK. Hioin tässä vaiheessa jo hionommalla 240:llä paperilla enimpiä naarmuja pois.

Vaahtera

Päätin eilen tehdä vielä jonkin koristekuvion kitaran lapaan. Tai olen minä sitä miettinyt, mutta nyt päätin sen toteuttaa. Mietiskelin erilaisia vaihtoehtoja, kuten keloa tms. Lappiaiheista, mutta päädyinkin äkkiseltään vaahteran lehteen...en tiedä miksi.

No kuitenkin sommittelin sellaisen simpukan palaselle ja siitä sitten sahaushommiin. Työ sujui nyt kohtuu nopeasti ja helposti.

Viimeistelin vielä vähän logoa, kavensin alaosaa hieman. Päivän hommat hoitui kohtuu nopeasti ja näin ollen päätin sitten vielä jyrsiä merkkien kolot. Ensin asemoin niitä vähän malliksi ja sitten perinteiseen malliin naarmutetaan merkkien ääriviivat puuhun. Tämän jälkeen pyyhitään pintaan liitua, jotta ääriviivat näkyvät paremmin.

Tämän jälkeen jyrsintää ja mallausta, kunnes merkki istuu hyvin koloon.

Sitten vaahteralle samat operaatiot.

Sinne ne merkit istahti kohtuu hyvin. Jätin ne kuitenkin hieman koholle pinnasta, jotta hionnan jälkeen ei jää kuoppaa. Toisaalta noissa oli hiontavaraa aika reilusti.

Seuraavana olisi sitten kilkkeiden liimaus eeben töhnän kanssa.

Logon sahaus

Aloin tekemään kotona jonkinlaista logoa kitaraan helmiäisestä (MOP), koska muuten lapa on aika aution näköinen. Kitaran nimeksi päätin nyt sitten antaa Enes ;)

Suunnittelin ensin sellaisen sahaus alustan, katsoin mallia youtubesta, jossa sahaus olisi helpompi tehdä.

Ajatuksena oli tehdä joka kirjain erikseen ja jyrsiä niille sitten omat paikkansa, joten ei kun sahaamaan.

Aika hankala oli saada suoraa jälkeä. Kirjainten viimeistelyn tein sitten miniviilalla, mutta ei tuosta nyt kuitenkaan saa yhtä hyvää jälkeä kun koneellisesti tehtynä.

En ollut kuitenkaan tyytyväinen tähän ratkaisuun ja ajattelin kokeilla yhdestä simpukkapalasta sahattua logoa. Se olisi paljon helpompi upottaa lapaan.

Aloin työstää sellaista, ensin porasin metalliterällä n-kirjaimelle aukon. Tätä voi sitten muokata viilalla ja sitten aloin sahata logoa. Muotoilin kappaletta myös eri viiloilla, koska ne tuntuivat työstävän simpukkaa kohtuu hyvin.

Tulos oli sitten tälläinen. Minusta tästä tuli parempi, vaikkakin vaatii vielä viimeistelyä. Täytyy yrittää vielä ohentaa tuota kirjainosion alareunaa ja sitten viilailla vielä tarkemmin kirjainten reunoja. Ongelmana on tässä että MOP on aika haurasta, vaikkakin sen on 1,5 mm paksua, mutta murtuu helposti. Niin ja kallistahan tämä oli kans 50g maksoi rapiat 58e ja tässä meni muutama harjoittelukappale.

Sitten pitää vielä miettiä logon asemointia, eli laittaako sen vinoon vai suoraan. Saatanpa tehdä virittimien väliin vielä jonkin kuvion jos satun innostumaan.

Takakannet työstöön

Taas kurssi alkoi ja takaisin projektin pariin. Tein lomalla tosin vähän hiontaa, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä raportoitavaa.

Mutta nyt aloittelin takakansien sahaamisella ja muotoon hionnalla. Olin jo aikaisemmin tehnyt kansilevyn lentokonevanerista ja vaahteraviilusta ristiin liimaamalla (puunsyyt) ja nyt ne tarvii vain leikata reikäsahalla.

Piirsin ensin muodot sabluunalla, millä jyrsin reikien reunat. Ja sitten vain varovasti sahaamaan, sillä pintaviilu murtuu helposti.

Kansista tuli vähän reilut, joten hionta on tarpeen jotta ne saadaan sovitettua paikalleen.

 Sinnehän ne nätisti istahti. Kohtuu helppoa oli tuo vaneri työstää lehtisahan hienoimmalla terällä.

Kansien teon jälkeen aloittelin käsin hiontaa mahonkiosioille. Hioin ensin 180:llä paperilla ja sitten
240:llä jotta karkeamman paperin aiheuttamat naarmut häviäisivät. Välillä tässä pitää palata takaisin karkeampaan. Ajattelin hioa sellaiseen 360:een asti ennen kuin hioron puukitin. Mutta tässä on vielä paljon työtä.