Nauhat sileiksi ja satulaan käsiksi

No niin, sain viimein taas aktivoitua itseni projektin pariin. Tällä kertaa viimeistelin nauhat kuntoon. Jouduin tasohiomaan niitä pariin otteeseen (pyöristin välillä), koska paikoilleen naputtelussa niihin oli tullut yllättävän syviä koloja.

Tasohionta tehtiin 320 tarrapaperilla ja puu kalikalla, kutan aikaisemmin. Tähän varmasti käy muukin kohtuu karkea paperi, mutta tuota nyt sattui olemaan. Koitin tarkkailla siklillä että nauhat olisivat samalla korkeudella ja tässähän oli toinen hyvä konsti katsoa että jokaiseen nauhaan pitää tulla hiomajälki.

Nauhojen pyöristyksen tekiin 240:llä vesihiomapaperilla, sekä vaneripalla jossa oli nauhan levyinen pyöristetty ura. Naitä kahta vaihetta toistelin niin kauan kunnes oli saanut kolot pois ja tulos vaikutti hyvältä.

Lopuksi pyöristin nauhat vielä 400:lla hiomapaperilla ja sen jälkeen hiomapaperin taustapuolella (tämä oli yllättävän tehokas kiilloittaja). Viimeistelykiillotukseen lisäsin tipan fareclaa ja käytin samoten paperin taustaa hinkkauksessa. Katsotaan sitten kun kielet on paikoillaan että miten tämä homma onnistui.

Nauhojen hiomisen jälkeen putsasin otelaudan partakoneen terällä. Siitä sai kätevän siklin, jolla pyyhittiin otelauta puhtaaksi.

Putsaamisen jälkeen käsittelin ebenin tuommoisella Dunlopin otelaudanputsaus aineen, jota sattui löytymään kaapista. Ylimääräinen aine pyyhitään pinnasta rätillä pois.

Viimeisenä sovitin Earvana satulan paikalleen viilaa ja talttaa apuna käyttäen. Siis otin muovia satulasta pois enkä puuta kaulasta ja liimasin sen sitten pikaliimalla paikoilleen. Otelauta ja lapa kannattaisi suojata liimauksen ajaksi jollain teipillä, hoksasin sen vasta jälkikäteen. No roiskeet pitää sitten putsata jotenkin, vaikka hiomalla.

Nyt ei muuta kun elektroniikkahommat loppuun, kielet paikoilleen ja katsotaan että mitä tuli tehtyä.

Nauhojen viilausta ja tallan asennusta.

Eilen oli sitten viimeinen kerta soitinrakennusta tälle keväälle ja tavoitteena oli saada kitara soimaan, mutta toisin kävi. Tallan ja kielipitimen sovittaminen vaati sen verran aikaa että nauhoja ei ihan saanut hiottua loppuun. Mutta eipä tuo pahasti jäänyt kesken, eli tehdään sitten kotona loppuun.

Tallan ja kielipitimen koloja piti syventää ja tein tämän käsin poranterällä ja taltalla. Mahonki on sen verran pehmeää että sälöt irtoili helposti. Senkkasin samalla reikien reunuksista vähän lakkaa pois, jos joskus sattuu joutuun irroittamaan tallaa tai kielipidintä niin lakka ei lohkea niin helposti.

Kilipitimen holkin koloon piti sitten muistaa asentaa maadoituskaapeli. Se puristuu sitten reunaa vasten kun holkki asennetaan paikoilleen. Reistä tein sen verran väljät että holkin sileä osa meni reikään hyvin, mutta boori osa ei ja sitten vaan naputellaan holkit paikalleen. Kohtuullisesti voimaa tuo vaati ja tuollainen muovi vasara antaa vähän periksi, mutta eipä tuu jälkiä.

Talla istahti paikalleen nätisti, mutta kielipitimen reiät olivat liian lähekkäin. Tämä piti ratkaista viilaamalla reikien sisäsyrjästä metallia pois ja sen jälkeen se istahti paikalleen hyvin. Tästä ei ole haittaa, koska viilaukset jää piiloon ja pitimessä on kiristysruuvit.

 Siinäpä ne sitten on paikallaan odottamassa kieliä.

Sitten pääsin nauhojen kimppuun. Nauhat hiotaan vesihiomapaperilla, ensin 180:llä tai 240:llä, sitten 400:lla ja viimeksi 400 taustapuolella kiilloitus ja viimeistely hiomatahnalla. Apuna käytin nauhan mukaan pyöristettyä puukalikkaa.

Nauhat hiotaan pyöriäksi ensin karkealla yrittäen saada kolot ja tasaiset hiomajäljet pois. Otelauta kannattaa suojata maalarin teipillä.

Nauhoissa oli kuitenkin niin syviä koloja että joudun vielä tasohiomaan niitä ennen pyöristystä. Eli homma jatkuu..

Virittimien asennus

Asensin eilen virittimet, jotka olin tilannut Thomannilta jo aikaisemmin. Malli on tämä: http://www.thomann.de/fi/gotoh_sd90mg_nickel.htm
Ensin reikiä piti isontaa tunerin holkkia varten. Tähän hommaan kalvain on loistava työkalu, sillä saa reikää suurennettua tasapuolisesti (viilalla tahtoo lähtä vähän mistä sattuun).

Sitten kun reikä on sopivan kokoinen (siten että holkki uppoaa reilusti yli puolenvälin) naputellaan holkki paikalleen. Itse käytin tähän kuparipäistä vasaraa, jottei metalliin tule jälkejä. Lakkapintaa kannattaa kans varoa molemmilta puolin, varsinkin holkkia pois ottaessa.

Siinäpä ne sitten on paikallaan. Seuraavaksi päästiin varsinaisten tunereitten asennukseen.

Tunerit pitää tulla samaan riviin ja rivin suoruuden näki helposti erillisellä puukalikalla. Sitten reiät merkittiin piikillä ja porattiin piikin kohtiin 1,5 mm reikä. Poraan kannattaa laittaa rajoitin teippi, jottei vahingossa surauta reikää lavan läpi.

Sitten ei muuta kun ruuvailee tunerit paikalleen ja vähän hienosäätelee niitten paikkoja.

Siinäpä se sitten olikin, helppo homma.

Hardiksen asentelua

Aloittelin Sunnuntaina jo vähän hardisten laittoa kitaraan, lähinnä kiinnittelin mikit paikoilleen ja kolvasin kytkimen  valimiiksi. Tonepotikat laitan sitten myöhemmin. Aloitin tietysti ensin mikkien asentamisella. Ruuveille kannattaa porata 1,5mm reikä ja paikka merkata piikillä. Kitaran pinnan suojaaminenkaan ei ole hullumpi idea, huomasin se parin ruuvarin lipsahduksen jälkeen.

Mutta tietenkin jouduin ottamaan mikit vielä pois, koska kytkimen johto piti saada vedettyä kanavaa pitkin ja silloin mikin johdot on haittana.

Sitten asentelin kytkimen paikalleen. Ei meinannut sitten millään mutteri yltää jengoilleen tuon muoviläpyskän kans, mutta kyllä se siitä sitten jotensakkin meni. Tätä täytyy kyllä sitten myöhemmin vähän fiksailla. Ai niin tuonne potikka ja kytkin koloon laitoin tarrapintaista kuparifoliota häiriösuojaukseksi. Kanteen tulee tätä samoten.

Viimeisenä kolvasin jakin ja asensin sen jo valmiiksi.

Kiillotuksen finaali

Kyllä kai se nyt saa passata, tuntuu että ei tuohon parempaa kiiltoa saa. Ehkä sitä rätillä voi vielä ajakuluksi kiillotella mutta kyllä kai se koneellinen osa oli tuossa. Kiillotus oli kova homma, koneella siihen meni noin 5-6 tuntia yhteensä (kuitenkin kohtuu tehokasta työaikaa).

Seuraaravana olisi ilmeisesti hardisten laitto ja nauhojen viimeistely. Mutta tässä välitunnelmointia, osat ei ole oikeasti kiinni.

Kiillotusta

Aloitin eilen kitaran kiillottamisella. Tämä osoittautuikin töiseväksi hommaksi, koska pintalakka on niin kovaa, mutta eipä kulu niin helposti puhki.

Mutta ensiksi pinnasta piti hioa epätasaisuudet  pois vesihiomapaperilla. Olin liottanut 1000, sekä 1500 paperia vedessä yön yli ja aloitin mataksi hiomisen tonnisella. Sitten hion 1000:n jäljet pois 1500:lla.

Apuna hiomisessa käytin kumiklossia. Samalla lähti mahdolliset valumajäljet pois ja sitten kiillotuksen jälkeen hiontaa voi vielä jatkaa jos näyttää että valumat peilaavat liikaa. Kuivalla paperilla ei saa hioa.

Hiontojen jälkeen kiillotin kitaraa epäkeskohiomakoneeseen kiinnitetyllä vaahtokumityynyllä (kasteltu vedellä) ja siihen Fareclan G3. Näitten karkeusasteet menee silleen että G6 on karkeinta, sitten G3 hienompaa ja G10 kaikkein hienointa. Näitä kaikkia voisi käyttää, mutta päädyin G3:n.

 
Hiomakoneen kierrokset säädin minimille, jottei kone hio liian voimakkaasti. Sienen pitää olla kostea ja hiomatahnaa tyynyssä.

Tässä hommassa vierähti pari kolme tuntia ja vielä jäi kiillotettavaa. Taidan lopullisen kiillotuksen tehdä sitten vanhalla t-paidalla tai jollain vastaavalla. Välillä hioskelin myös tuollaisella käsisienellä, joka ei osoittautunut kovin tehokkaaksi.