tiistai 19. huhtikuuta 2011

Lapaviilun asennus

Tänään olikin sitten vuoden kestäneen kurssin viimeinen kerta. Tosin varma paikka pitäisi olla petattuna syksyllä alkavaan uuteen kurssiin (koska kitara jäi kesken). Kesän ajaksi jäi ihan sopivaa puhdehommaa, kuten kaulan muotoilu ja erilaisia hionta hommia.

Olin ajatellut että saisin tällä kertaa ainakin lapaviilun leikattua valmiiksi ja sitten liimaisin sen kotona. Toisin kuitenkin kävi, sain liimattua sen jo kurssilla. Kerrankin näin päin että saa enemmän aikaan kuin suunnittelee.

Aloittelin kuitenkin otelaudan kylkien käsin hiomisella (60 - 80 karkeuksisella  hiomapaperilla). Koneella en uskaltanut ottaa ihan viimeisiä millejä. Apuna käytin tuollaista kalikkaa.


Sitten siirryin viimeistelemään lavan mahonkiosaa, jonka mukaan lapaviilu leikattaisiin. Tässä oli vielä muoto hieman toispuoleinen, mutta pikku hiomisella se saatiin kuntoon. Käsiviilalla sitten viimeistelin lavan. Loppuhionnan voi tehdä viilu liimattuna.


Seuraavana viiluun piti tehdä kulma, joka vastaa satulaan, jottei siihen jää rakoa. Tein tämän sopivalla vinoudella hiomalla (vertasin otelaudan päähän) pöydällä olevaa paperia vasten. Tämä onnistui ihan kohtuu helposti. Kuvasta ei nyt tahdo saada selvyyttä, mutta kyllä viilun pitäisi aika hyvin sopia otelaudan päähän.




Kun sain kulman valmiiksi aloin suunnittelemaan liimauställinkiä. Ja koekasasin liimauksen kohteen. Topparit kaulan molemmissa päissä estävät viilua lipsahtamasta paikoiltaan ja sitten viilu puristuu tiukasti satulaa vasten. Tämä osoittautui kohtuu hyväksi menetelmäksi, eikä viilu lipsunut. Siitäpä sitten liimat lapaan ja puristimet tiukalle. Annoin kuivua puoli tuntia ennen seuraavaa työvaihetta.



Liimauksen valmistuttua leikkasin vannesahalla viilusta liikoja pois. Ongelmana meinasi olla viilun repeytyminen poikkisyin leikkauksessa. Jätin sen takia aika paljon hiontavaraa.


Ja sitten nauhahiomakoneella varovasti loput. Tulokseen olen ihan tyytyväinen, pikku sälö jäi paikattavaksi. Lavassa olevat tahrat ovat muuten liimaẗahroja, jotka lähtevät hiomalla sitten myöhemmin. Ilmeisesti viilu on ollut kiinni liimalla jossain kalikassa kun oikea vahvuus on hiottu (tilasin valmiiksi ohennettuna).


Pitää jatkaa hommia sitten kesän aikana, aina kun inspiraatio iskee. Päivitellään  tulokset tänne myös sinä aikana.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Uudelleen nauhoitus

Tilasin uudet nauhat korpi-instrumentsilta ja aloittelin Maanataina asentelemaan niitä paikoilleen. Asennuksen sain tänään valmiiksi. Ennen asennusta paikkasin otelaudan kolot eben-epoksi seoksella ja hioin liiat liimat pois radius klossilla.




Asennuksessa käytin tällä kertaa kovaa puupalikkaa vasaran alla ja se näytti toimivan hyvin (taisi olla pyökkiä). Ja sitten sitten ongelmia taisi aiheuttaa kotityöpöydänkannen liika joustavuus, koska nauhat menivät kohtuu helpoisti kurssilla paikalleen. Siellä alustana on höyläpenkki.


Nauhoituksesta tuli loppujen lopuksi ihan hyvä tai opettajan mielestä lähes täydellinen, no tulihan tuota harjoiteltua. Otelaudan murjomisetkaan ei jääneet näkyviin. Jos kaikki menee putkeen niin nauhoitus on kohtuu nopea homma, mutta jos ei niin....

Seuraavana ajattelin alkaa tekemään kaulan pyöristystä ja hioin sitä varten reunoilta liikoja pois nauhahiomakoneella. Tässä lähtee helposti liikaa, joten jätän vähän käsihionnalle.







Välissä työstin sivujuonteen (eli resonaattorin) kaulaliitosta taltalla ja sain loppujen lopuksi otettua siitä liikaa. Kaulasta tuli hiukan väljä, joten liimasin siihen lisää puuta ja jatkan työstöä myöhemmin.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Sivujuonne

Niinhän siinä sitten kävi että nauhat eivät olleet sopivat kitaraan. Tai olisi ne väkivalloin saanut iskettyä pohjaan, mutta tämä ei välttämättä ole hyvä asia. Jouduin ottamaan ensimmäiset viisi pois ja tein samalla päätöksen että nappaan loputkin ja vaihdan nauhat Dunlopeiksi. Niiden pitäisi sopia paremmin uraan, ilmeisesti ne ovat vähän ohuemmat. Poistamiseen käytin papukaijapihtejä, tässä kyllä tulee pientä vahinkoa, kun en käyttänyt lämmittämistä. Pitää kai fiksailla ne sitten kuntoon. No tulipahan tämäkin nyt sitten harjoiteltua ja itse asiassa nauhat lähtivät yllättävä helposti pois.


Nauhojen poiston jälkeen oli aikaa sitten pienelle sivuprojektille. Ostin aikoinaan Fender resonaattorin made in China ja tässä pari kuukautta takaperin kaulaliitos repesi. Ajattelin koittaa korjata tämän kuntoon. Irroittelin kaulan varovasti taltalla ja liitoksesta paljastui varsinainen Kiinan pommi. Liitos oli jäänyt väljäksi ja sitä oli yritetty tilkitä jollain muovikitillä. Liimapintaa ei ollut juuri ollenkaan.



Ei muuta kuin kitit pois taltalla molemmista osapuolista ja suomalaista mäntyä kaulakappaleeseen. Kaulan voi sitten taltalla sovittaa paikoilleen.


Oikaisin kaulaliitoksen ja tein siihen reilun kokoiset palikat, jotka liimasin sitten kiilaamalla kaulan liitosta runkoon.

Pistelen tästä projektista tietoa tähän blokiin vaikka jänis kevennykseksi aina silloin tällöin. Ja onhan se hyvä osata tuollaistakin touhua

Nauhojen naputtelua

Aloin viikonloppuna asentelemaan nauhoja otelautaan. Nauhat oli hankkinut valmiiksi SP-Elektroniikasta, mallia FRETWIRE30H, HV200 (jumbo). Asennus osoittautuikin erittäin työlääksi ja rikoin jopa kaverin puristin asennustyökalun. Joten esitän tässä nyt sitten julkisen anteeksi pyynnön. No se siitä, loppujen lopuksi nauhat menivät parhaiten paikoilleen naputtelemalla. Tosin ensimmäiset viisi pitäisi vaihtaa, yhden kerran nauha kippasi alussa ja raapaisi otelaudasta pikku sälön. Ylipäätään nauhaurat tuntuivat hieman liian nafteilta, en tiedä sitten oliko asentajassa vika.

Leikkasin ensin papukaijapihdillä nauhan oikean mittaiseksi ja sitten kolosin piemennällä vastaavalla reilunsti reunanauhan kolon ja viilasin pohjan tasaiseksi. Samalla viistosin reunojen päitä viilalla.


 




Naputtelin nauhat alkuun muovipäisellä vasaralla ja sitten normaalilla rautapäisellä. Tässä tosiaan pyörähti nauha kerran vasaran alla ja teki vähän vahinkoa, katsotaan miten ne saa korjattua kurssilla.




Keksin käyttää nauhan ja rautavasaran välissä nahkavyön palasta, jotta nauhat eivät vaurioidu liikaa. Tämä tuntui toimivan hyvin, muovivasarassa ei riitä iskuvoima tähän hommaan.






Loppu nauhoittelu sujui sitten jo rutiinilla alku töpeksimisten jälkeen. 

Tässä hommassa meni kolme iltaa, ja useampi tunti. Eli kohtuu työlästä tämä loppujen lopuksi oli. 







Näyttää siltä että vielä pitää nauhoja naputella syvemmälle, mutta katsotaan nyt minkä tuomion illalla saa.