Olin ajatellut että saisin tällä kertaa ainakin lapaviilun leikattua valmiiksi ja sitten liimaisin sen kotona. Toisin kuitenkin kävi, sain liimattua sen jo kurssilla. Kerrankin näin päin että saa enemmän aikaan kuin suunnittelee.
Aloittelin kuitenkin otelaudan kylkien käsin hiomisella (60 - 80 karkeuksisella hiomapaperilla). Koneella en uskaltanut ottaa ihan viimeisiä millejä. Apuna käytin tuollaista kalikkaa.
Sitten siirryin viimeistelemään lavan mahonkiosaa, jonka mukaan lapaviilu leikattaisiin. Tässä oli vielä muoto hieman toispuoleinen, mutta pikku hiomisella se saatiin kuntoon. Käsiviilalla sitten viimeistelin lavan. Loppuhionnan voi tehdä viilu liimattuna.
Seuraavana viiluun piti tehdä kulma, joka vastaa satulaan, jottei siihen jää rakoa. Tein tämän sopivalla vinoudella hiomalla (vertasin otelaudan päähän) pöydällä olevaa paperia vasten. Tämä onnistui ihan kohtuu helposti. Kuvasta ei nyt tahdo saada selvyyttä, mutta kyllä viilun pitäisi aika hyvin sopia otelaudan päähän.
Kun sain kulman valmiiksi aloin suunnittelemaan liimauställinkiä. Ja koekasasin liimauksen kohteen. Topparit kaulan molemmissa päissä estävät viilua lipsahtamasta paikoiltaan ja sitten viilu puristuu tiukasti satulaa vasten. Tämä osoittautui kohtuu hyväksi menetelmäksi, eikä viilu lipsunut. Siitäpä sitten liimat lapaan ja puristimet tiukalle. Annoin kuivua puoli tuntia ennen seuraavaa työvaihetta.
Liimauksen valmistuttua leikkasin vannesahalla viilusta liikoja pois. Ongelmana meinasi olla viilun repeytyminen poikkisyin leikkauksessa. Jätin sen takia aika paljon hiontavaraa.
Ja sitten nauhahiomakoneella varovasti loput. Tulokseen olen ihan tyytyväinen, pikku sälö jäi paikattavaksi. Lavassa olevat tahrat ovat muuten liimaẗahroja, jotka lähtevät hiomalla sitten myöhemmin. Ilmeisesti viilu on ollut kiinni liimalla jossain kalikassa kun oikea vahvuus on hiottu (tilasin valmiiksi ohennettuna).
Pitää jatkaa hommia sitten kesän aikana, aina kun inspiraatio iskee. Päivitellään tulokset tänne myös sinä aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti