keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ja sitten toisen nauhan liimaus

Kannen puolen reunanauhojen liimaus sujui samalla periaatteella. Ensin taivutellaan nauhaa valmiiksi ja sitten laitetaan se heftiin ennen liimausta. Yritin tässä kiristellä voimakkaammin noita teippejä, koska jyrsintäjälki ei ollut yhtä tasainen.







Liimaus onnistui melko hyvin, ainoastaan kahdessa kohtaa on vähän sanomista. Pitää katsoa että voiko niitä vielä korjata ja haittaako ne edes mitään.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Ensimmäinen reunanauha paikoilleen

Päätin eilen laitella toisen nauhan runkoon. Uria piti paikoin vähän siistiä taltalla enne nauhojen asennusta. Reunanauhathan ovat ABS muovia, joka kiinnitetään lennokkiliimalla puuhun.

Taivuttelin ja sovittelin nauhaa ennen asennusta hieman ja hioin hiekkapakerilla vähän karheutta nauhan sisäpintaan tiukkoihin kurveihin. Sitten vaan nauha teipillä sieltä täältä kiinni ja liimat uraan. Liimauksen yhteydessä on huolehdittava että nauha on tiukasti paikoillaan ja kiristettävä sitä vielä teipillä, jottei sivulle eikä alapuolelle jää irvistystä. Laitoin sitten riittävästi teippiä, jotta varmasti pysyy.



Samalla periaatteella loppuun asti. Tiukkoihin kurveihin laitoin extra teipit, jotta nauha menisi varmasti muotoonsa.


Tuolta näyttää sitten lopputulos ja nyt annetaan kuivua yön yli ja toivotaan parasta. Huomenna liimaan sitten toisen puolen, joka on hieman haasteellisempi.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Jyrsijät hommissa

Päätin eilen tehdä kitaran runkoon reunanauha urat molemmille puolin. Tämä oli vaihe jota olin jännittänyt, mutta lopputulos oli kohtuu hyvä. Aikaa se otti koko kolmetuntisen ja pelkona oli että sössin koko homman, joten tein homman hitaasti.

Päällyura jyrsittiin Dremeliin asennetulla spesiaali jyrsintäterällä. Jyrsintä piti ohjata tarkasti kitaran reunaa vasten ja painaa sormilla kantta vasten (kevyesti). Reunan pitää olla oikeassa muodossa ja suorassa kulmassa.  Tässä piti varoa myös ettei sormet joudu terään. Jyrsinnän leveys otettiin muovisen reunanauhan vahvuudesta ja syvyyttä kasvatettiin vähitellen. Tein jyrsinnän kolmessa osassa, jotta terä ei töki ja tee huonoa jälkeä. Niin ja sitten reunanauhaa pitää jättää kannen pinnasta hiven näkyville. Tämä jämä sitten siklataan pois.





Tältä jyrsintätulos näyttää parin kerran jälkeen. Ajoin tosiaan vielä kolmannen kerran tuon uran mahonkiin asti, jotta vaahteran ja mahongin sauma menee piiloon.




Rungon alaosan jyrsintä oli sitten nopea homma yläjyrsimellä tehtynä. Tässä käytettiin laakeriterää. Homma  meni hetkessä ja kerralla.




Eipä siinä sitten muuta kun vähän siistii terävällä taltalla ja liimaa reunanauhat paikoilleen.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hiomista

Eilisellä kurssilla ei juuri saanut mitään uutta aikaan. Keskityin lähinnä rungon ja kaulan hiontaan, tätä kyllä voi tehdä loputtomasti, mutta yritin saada nyt karkeimmat naarmut pois.

Kaulaa piti vielä hioa 120:llä paperilla ja sitten siirtyä 180:een, jotta edellisen naarmut häipyvät. Hionomman hionnan teen sitten myöhemmin. Lapa vaati myös vielä työstöä, koska sitä en ollut vielä hionut juuri lainkaan käsin.






Runkoa piti myös vielä hioa ennen reunanauhojen urien jyrsintää, koska siinä oli jäänyt pieniä muotovirheitä kaulalitoksen kohdalle. Tai lähinnä en ollut vielä viitsinyt hioa.


No tätä hiontaa riittää vielä kotitarpeiksi, jos sitä nyt ensi kerralla saisi ne raunaurat jyrsittyä.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Sieltähän se kaulan muoto löytyi

No niin, viimeinkin pääsin tekemään kaulan lopullista muotoa cava-höylällä. Höyläsin kaulaa tasaisesti keskiviivaan nähden, eli pyrin pitämään höyläämättömän puun osion vakiona. Tämä oli vähän hankala hallita, joten loppujen lopuksi mentiin ihan mutu tuntumalla. valmiiksi kolotut profiilit  molemmissa päissä auttoivat muodon hakemisessa. Piti vain huolehtia aina että puun terävä kulma höylätään pois, ei tätä oikein muuten osaa selittää.


Pyöreys haettiin ihan muovi reunaan asti. Lopussa vielä siklailin puukon terällä kantteja pois.


Lopullinen pyöreys hiottiin 60:llä hiomapaperilla ja samalla tasoitettiin mahdolliset kolot. Tässä vaiheessa keskiviivakin jo hävisi ja kaulan paksuudeksi tuli 20,3mm lavan päässä ja rungon päässä 21 - 22 mm (riippuen mistä mitataan).


Tasoittelin jälkeä vielä hiomasienillä, mutta oikeastaa tämä on liian aikaista koska hiominen toi esiin naarmuja. Naarmut johtuivat karkeasta hiomapaperista ja ne pitää poistaa hiomalla puun syitten suuntaisesti noin 120:llä paperilla.  Mutta kaiken kaikkiaan kaulasta tuli suora ja hyvän tuntuinen.