Kaulan pyöreyttä hakemassa

Päätin ohentaa kaulaa vielä lähemmäs 20 mm lapapäästä ja 22 mm rungonpäästä ennen pyöristyksen aloittamista. Tähän vaadittiin vielä konehiontaa, sekä hiontapalikalla tasausta.

Hiontojen jälkeen paksuus oli aika hyvä noin 20,3 mm, sekä himpun alle 22 mm (riippuu mistä mitataan). Ylimääräisiä patteja ei jäänyt keskelle ja puu on suora.

Hioin vielä käsin hiontarullalla kaarevuuksia ja pyöristin volutea.

Seuraavaksi piirsin keskiviivan kaulan alle, jota ei saa hävittää pyöristystä tehtäessä. Opettaja viesti puukolla malliksi toisen puolen lavan pyöristyksestä ja loput jäi sitten minulle.

 Jatkoin lavan jälkeen rungon puolen pyöristystä, olin ensin piirtänyt sinne viivat joita en ylitä. Tähänkin näytti olevan parhaat välineet puukko ja puuraspi.

No homma jäi vielä kesken, joten koitetaan tehdä kotona loppuun. Nämä pyöristykset kannattaa tehdä hyvin ja hion karkealla paperilla lopullinen muoto näihin osiin ennen keskiosan pyöristystä.

Ohennetaan kaulaa

Jätin tältä kertaa nauhahommat ja aloin valmistella kaulan pyöristystä. Ennen pyöristyprojektia kaula pitää ohentaa oikean paksuiseksi. Tavoitteena olisi saada satulan pää 20mm ja rungon pää 22mm.

Mittasin ensin koko kaulan paksuuden otelaudan keskeltä ja vähensin siitä yo. mitat, näin saatiin alhaalta poistettavan puuaineksen paksuus.

Mittausten jälkeen piirsin rajat (mitä ei saa ylittää) molemmille kaulan kyljille ja samaalla kaulaan piirrettiin voluten profiili. Ajattelin kokeilla tuota volutea ja poistaa sen sitten jos se ei tunnu hyvältä.

Seuraavaksi hioin lavan sekä rungon päät suunnilleen oikeaan syvyyteen hiomakoneella. Tässä olisi ollut parasta käyttää oskilloivaa nauhahiomakonetta, mutta se nyt sattui olemaan rikki. Joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää saatavilla olevaa. Hiomisessa oli tärkeää että molemmilta puolin lähti tasaisesti puuta, eli palikkaa piti käännellä tiheään. Näin ei toiselle puolen tullut isompaa monttua vahingossa. Samalla hion karkeasti voluten profiilin. Niin juu, volute on ns. peukalo stoppari, tarkoituksena vahvistaa lapaliitosta ja kai siitä on jotain hyötyä soitannollisestikin.

Sitten kun molemmissa päissä oli halutut kolot, hioin vielä keskeltä tavaraa pois. Tämän jälkeen poistin vielä höylällä puuta isommissa määrin pitkin kaulaa.

Lopuksi kitaran kaula hiottiin tasaiseksi palikalla ja 60:llä hiontapaperilla. Kaulan on oltava keskeltä suora ja tasainen ennen kuin kaarevuutta aletaan höylätä, koska keskialueeseen ei kosketa ennen viimeistelyhiontaa.

Lopputuloksesta tuli hyvä, paitsi kaulan paksuudeksi tuli nyt 21,5mm ja 23,5mm. Eli joutunen ottamaan vielä vähän puuta pois ensi kerralla, toisaalta paksuus tuntui nyt aika hyvältä, joten täytyy nyt makustella ajatusta.

Edelleen nauhojen kimpussa

Revin vielä osan nauhoista irti, koska ne heiluivat reunoilta. Tähän oli kätevä tapa lämmittää metalli kuumaksi kolvilla, jolloin nauha irtosi kohtuu helposti. Lämmittämisen takia ebenpuu ei päässyt lohkeileen kovin paljon, malttoi vain lämmittää tarpeeksi. Sitten vaan varovasti kuuma nauha pihteillä irti.

Irroituksen jälkeen tein nauhoista kaarevampia kuin otelauta ja hakkasin nauhojen alapuolelle uusia tartuntoja vasaran sorkkapäällä.

Tartuntojen naputtelua ei tosin pidä tehdä metallin päällä (kuvassa nauha on vähän virhellisesti tuettu metalliin), vaan puuta vasten.

Sitten kun edellä mainitut toimenpiteet oli tehty niin nauhan alle ripaus Titebondia liukasteeksi ja vasaroimaan nauhaa paikoilleen. Löysin kurssin mellipuolelta kuparilekan, sitä ja puukalikkaa apuna käyttäen koputtelin nauhan paikoilleen. Tällä kertaa ensin reunat ja sitten keskeltä varovasti.

Toimenpiteet toistin seitsemälle nauhalle, jotka olivat irti ja tarttuivathan ne hyvin kiinni. Tämä oli yllättävänkin aikaa vievää hommaa ja sinne jäi vielä kolme odotteleen työstöä. Josko sitä ens kerralla kaulaa muotoileen...

Vastustaa

Eilen alkoi uusi kausi soitinrakennuskurssilla ja suunnitelmissa oli tarkoitus oli saada aikaan vaikka mitä, mutta toisin kävi. Aika meni rupatellessa ja vuoroa opettajalta odotellessa, koska siellä oli uusi kurssiluokka. No käytiin siinä sitten suunnitelmaa läpi että mitä seuraavilla kerroilla tehdään ja tuli siinä puheeksi että nauhan päät pitäisi saada lyötyä alemmas, koska irvistivät jonkin verran.

Ei kun toimeen, tamppi kouraan ja menoksi. Tosin siellä ei ollut kuin rautaisia, jotka tahtovat vahingoittaa nauhoja. Kuparinen taikka alumiininen olisi ollut parempi, täytyy jostain katsella sellain tulevaisuuden varalle.

Tein kalikan jossa on radiuksen kaarevuus ja puristin sen osaltaan nauhan päälle, jotta nauha ei irtoaisi lyötäessä toiselta puolen. Nauhan pään pitäisi mennä kerta kopaisulla pohjaan, mutta näin ei käynyt, vaan osa nauhoista ponnahti ylös. Tästä hommasta ei oikein tullut mitään, nauhojen päät pitäisi saada niin alas ettei kieli mene väliin. Sovittiin opettajan kans että katotaan tätä ens kerralla kun on paremmin aikaa. Joten se siitä kerrasta sitten...

The Magic

Viimeistelin ennen huomenna jatkuvaa kurssia kaulaliitoksen hionta rullalla, eli the magicillä (kaverini keksimä nimi rullalle). Se onkin oiva nimitys tuolle loistavalle kapistukselle, jota saa Biltemasta pilkka hintaan. Sillä säästää kovasti käsinhiontaa, sen varjopuolena puuta saattaa lähteä herkästi liikaa, joten varovaisuus kunniaan. Samoiten on tarkkailtava suorallakulmalla reunoja jotteivat ne pyöristy tarpeettomasti.

Piirsin ensin kaulaprofiilin runkoon ja siitä sitten ensin puuta karkeasti pois.

ja sitten kaula paikoillaan varovaa hiontaa, jotta kaula sovittuu tarkasti. Viimeistelyn voi sitten tehdä käsin myöhemmin.

Kaula kuntoon

Liimailin viime viikon aikana otelautamerkit paikalleen, vaati pari täyteliimausta ja hioin kaulan oikeaan radiukseen merkkien kohdalta. Vinossa olleiden merkkien vaihtaminen onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin ja ei ollutkaan niin hankala homma kuin luulin. Mutta parastahan se olisi että ne saisi kerralla kohdalleen, tässä ei kannata säästellä aikaa, vaan tehdä hitaasti ja huolella.

Kokeilin teippiä otelautaa suojaamaan hionnan aikana, mutta se ei oikein toiminut, vaan parasta oli hioa vaan varovasti pienellä palikalla ja hiekkapaperilla.

Sitten hion radiuksen kuntoon ja asentelin nauhat takaisin. Kiilloittelin vielä otelautaa vesihiomapaperilla ja ei siitä juuri huomaa että mitään olisi tehty.

Kyllä tämä operaatio mielestäni kannatti tehdä.