Soittokunnossa

Sieltähän se häiriönlähde löytyi, olin juottanut jakissa maajohdon ja kuuman johdon ristiin, eli mikkien signaalit meni maahan ja päinvastoin. No sellaista sattuu.

Pistin kitaraan kielet paikoilleen ja säädin kaulan suht suoraan, eli kun kaularautaa kiristää (myötäpäivään) niin kaula suorenee.

Sitten säädetään kielten korkeus kohilleen tallapalan korkeutta säätelemällä.

Kun nämä on kohillaan niin voi kokeilla intonaation säätöä. Sehän menee niin että ensin viritetään kitara normaalisti, sitten otetaan huiluääni kahenneltatoista nauhalta ja verrataan sitä alaspainettuun kahennetoista nauhan ääneen viritysmittarilla. Ne siis pitäisi olla samat.

Ruuvia pyörittelemällä intonaation saa kohdalleen, jos siis kitara on onnistunut. Tuosta tallapalasta en osaa vielä sanoa että kannattaisiko se kääntää toiste päin, mutta olkoon nyt näin.

Siinäpä se alkaa sitten olla, säätöjä voi sitten haeskella kohilleen ajan kanssa. Mutta ei kun testaamaan. Kitaraa videolla soittaa ystäväni Mika ja ääni tulee tuosta trankusta.

Täytyy tunnustaa että olen minä tuolla kans parit reenit jo soittanut ja tänään olisi jo kitaran eka keikka. Siitä tuli ihan hyvä soitin, itselle sopiva.

Nyt se soi, mutta...

Kolvailin tänään loput johdot paikoilleen ja laitoin kuparisen maadoituslevyn. Tuohon oli sitten helppo pistellä maakaapelit kiinni. Pulttasin sen vielä seinämään kiinni, jottei se turhia heiluskele kotelossa.

Samalla joutui tarkistelemaan kytkentöjä muutenkin koska äänet tahtoivat välillä kadota kun noita johtoja pyöritteli.

Täytyy sanoa että olipa työläs kytkentä, mutta tulipahan viimein valmista. Kansi vaan kiinni ja kokeilemaan. 

Tietenhän ne kielet pitää laittaa paikoilleen ja tällätä kitara suurinpiirtein vireeseen.

 

Kyllähän sieltä äänet kuului ja kaikki tuntui toimivan ihan hyvin, mutta jostain pääsee sellainen tasaisesti räpsyttävä häiriöääni läpi. En nyt muuta äkkiseltään keksi että voisikohan se johtua tonen kondensaattoreista, jotka ovat linjan ja maan välissä. Tätä pitää tutkia sitten joku päivä. Olisin mielelläni laittanut ääninäytteen tähän wavena, mutta eihän se näköjään onnistu, joten eipäs se sitten auta kun odotella jotta saa jonkun videon tapaisen aikaiseksi. Mutta korjataan nuo häiriöt ensin pois...

Jaa no tossa on mobiilivideo:

Jammailua yhdellä kielellä

No niin, sain lainaksi Wellerin kolvin ja ajattelin tehdä nuo aikaisemmat kolvaukset uusiksi (en ollut niihin tyytyväinen ensinkään). Kyllähän tuolla hommat onnistui huomattavasti joutusammin ja juotoksista tuli laadukkaampia. Samalla ajattelin korvata erkkariviritykset kutistesukalla.

Ensiksi syvennin vielä hieman mikrofonikytkimen reikää muutamalla millillä. En uskaltanut käyttää koneporaa, vaan tein syventämisen käsiporalla ja tapinreikäterällä.

Olin yllättynyt itsekkin miten hyvin tuo toimi. nyt potikan vipukin toimii kunnolla.

Seuraavana korjasin kytkimen liitokset ja asensin sen paikalleen. Sekä samalla fiksailin kolojen kuparimaadoituksia, en tiedä tarvisko niitä oikeasti mutta onpahan nyt semmoset.

Korjasin vielä plukin liitokset ja laitoin sinnekin kutistesukan. Tämä muuten kutistuu mukavasti sytkärillä lämmittämällä.

Sitten ajattelin kokeilla kytkennän tekoa tuollaisen ohjeen mukaan, taikka kahta soveltamalla.

Eli tässä olisi push/pull volume potikat molemmille mikrofoneille ja normaalit tonet. Melko hässäkkä tästä syntyikin. Johtoja tuli sinne tänne ja pää meinasi mennä sekaisin. Varsinkin ongelmia tuotti pähkäillä että mikä piuha sitten vedetään tone potikoille ja mihin väliin konkka laitetaan. Sovelsin sitten loppupeleissä Di Marzion sivuilta löytämääni kytkentää ja tätä mikkitoimittajan kytkentää keskenään.

Kuitenkin tuloksena oli että iltamyöhään sain ensimmäiset äänet pihalle, tosin tonet ei toimineet kunnolla.
Kytkin pelasi, molemmat mikit pelasivat ja coil split toimi. Kyseessä on varmaan jokin maadoitusongelma, jonka takia potikat ei pelaa. Vetelin maadoitukset karkeasti yhteen kun kello läheni yhtä yöllä, jotta pääsin testaamaan. Laitoin yhden kielen paikoilleen ja soittelin sillä sitten tovin :) että kyllä se siitä.

Nauhat sileiksi ja satulaan käsiksi

No niin, sain viimein taas aktivoitua itseni projektin pariin. Tällä kertaa viimeistelin nauhat kuntoon. Jouduin tasohiomaan niitä pariin otteeseen (pyöristin välillä), koska paikoilleen naputtelussa niihin oli tullut yllättävän syviä koloja.

Tasohionta tehtiin 320 tarrapaperilla ja puu kalikalla, kutan aikaisemmin. Tähän varmasti käy muukin kohtuu karkea paperi, mutta tuota nyt sattui olemaan. Koitin tarkkailla siklillä että nauhat olisivat samalla korkeudella ja tässähän oli toinen hyvä konsti katsoa että jokaiseen nauhaan pitää tulla hiomajälki.

Nauhojen pyöristyksen tekiin 240:llä vesihiomapaperilla, sekä vaneripalla jossa oli nauhan levyinen pyöristetty ura. Naitä kahta vaihetta toistelin niin kauan kunnes oli saanut kolot pois ja tulos vaikutti hyvältä.

Lopuksi pyöristin nauhat vielä 400:lla hiomapaperilla ja sen jälkeen hiomapaperin taustapuolella (tämä oli yllättävän tehokas kiilloittaja). Viimeistelykiillotukseen lisäsin tipan fareclaa ja käytin samoten paperin taustaa hinkkauksessa. Katsotaan sitten kun kielet on paikoillaan että miten tämä homma onnistui.

Nauhojen hiomisen jälkeen putsasin otelaudan partakoneen terällä. Siitä sai kätevän siklin, jolla pyyhittiin otelauta puhtaaksi.

Putsaamisen jälkeen käsittelin ebenin tuommoisella Dunlopin otelaudanputsaus aineen, jota sattui löytymään kaapista. Ylimääräinen aine pyyhitään pinnasta rätillä pois.

Viimeisenä sovitin Earvana satulan paikalleen viilaa ja talttaa apuna käyttäen. Siis otin muovia satulasta pois enkä puuta kaulasta ja liimasin sen sitten pikaliimalla paikoilleen. Otelauta ja lapa kannattaisi suojata liimauksen ajaksi jollain teipillä, hoksasin sen vasta jälkikäteen. No roiskeet pitää sitten putsata jotenkin, vaikka hiomalla.

Nyt ei muuta kun elektroniikkahommat loppuun, kielet paikoilleen ja katsotaan että mitä tuli tehtyä.

Nauhojen viilausta ja tallan asennusta.

Eilen oli sitten viimeinen kerta soitinrakennusta tälle keväälle ja tavoitteena oli saada kitara soimaan, mutta toisin kävi. Tallan ja kielipitimen sovittaminen vaati sen verran aikaa että nauhoja ei ihan saanut hiottua loppuun. Mutta eipä tuo pahasti jäänyt kesken, eli tehdään sitten kotona loppuun.

Tallan ja kielipitimen koloja piti syventää ja tein tämän käsin poranterällä ja taltalla. Mahonki on sen verran pehmeää että sälöt irtoili helposti. Senkkasin samalla reikien reunuksista vähän lakkaa pois, jos joskus sattuu joutuun irroittamaan tallaa tai kielipidintä niin lakka ei lohkea niin helposti.

Kilipitimen holkin koloon piti sitten muistaa asentaa maadoituskaapeli. Se puristuu sitten reunaa vasten kun holkki asennetaan paikoilleen. Reistä tein sen verran väljät että holkin sileä osa meni reikään hyvin, mutta boori osa ei ja sitten vaan naputellaan holkit paikalleen. Kohtuullisesti voimaa tuo vaati ja tuollainen muovi vasara antaa vähän periksi, mutta eipä tuu jälkiä.

Talla istahti paikalleen nätisti, mutta kielipitimen reiät olivat liian lähekkäin. Tämä piti ratkaista viilaamalla reikien sisäsyrjästä metallia pois ja sen jälkeen se istahti paikalleen hyvin. Tästä ei ole haittaa, koska viilaukset jää piiloon ja pitimessä on kiristysruuvit.

 Siinäpä ne sitten on paikallaan odottamassa kieliä.

Sitten pääsin nauhojen kimppuun. Nauhat hiotaan vesihiomapaperilla, ensin 180:llä tai 240:llä, sitten 400:lla ja viimeksi 400 taustapuolella kiilloitus ja viimeistely hiomatahnalla. Apuna käytin nauhan mukaan pyöristettyä puukalikkaa.

Nauhat hiotaan pyöriäksi ensin karkealla yrittäen saada kolot ja tasaiset hiomajäljet pois. Otelauta kannattaa suojata maalarin teipillä.

Nauhoissa oli kuitenkin niin syviä koloja että joudun vielä tasohiomaan niitä ennen pyöristystä. Eli homma jatkuu..

Virittimien asennus

Asensin eilen virittimet, jotka olin tilannut Thomannilta jo aikaisemmin. Malli on tämä: http://www.thomann.de/fi/gotoh_sd90mg_nickel.htm
Ensin reikiä piti isontaa tunerin holkkia varten. Tähän hommaan kalvain on loistava työkalu, sillä saa reikää suurennettua tasapuolisesti (viilalla tahtoo lähtä vähän mistä sattuun).

Sitten kun reikä on sopivan kokoinen (siten että holkki uppoaa reilusti yli puolenvälin) naputellaan holkki paikalleen. Itse käytin tähän kuparipäistä vasaraa, jottei metalliin tule jälkejä. Lakkapintaa kannattaa kans varoa molemmilta puolin, varsinkin holkkia pois ottaessa.

Siinäpä ne sitten on paikallaan. Seuraavaksi päästiin varsinaisten tunereitten asennukseen.

Tunerit pitää tulla samaan riviin ja rivin suoruuden näki helposti erillisellä puukalikalla. Sitten reiät merkittiin piikillä ja porattiin piikin kohtiin 1,5 mm reikä. Poraan kannattaa laittaa rajoitin teippi, jottei vahingossa surauta reikää lavan läpi.

Sitten ei muuta kun ruuvailee tunerit paikalleen ja vähän hienosäätelee niitten paikkoja.

Siinäpä se sitten olikin, helppo homma.