Otelautamerkit

Asentelin viikonlopun aikana otelautaan helmiäis (MOP) merkit. Tämä ei kyllä omasta mielestä mennyt ihan putkeen, otelauta lohkesi parista paikkaa ja yksi merkki on hieman vinossa. Lohkeamat eivät olleet tosin pahoja, mutta enemmän tuo merkin vinous huolettaa, en tiedä saako sitä korjattua jälkikäteen tai huomaako juurikaan valmiina. Eben näyttää olevan kovana puuna hankala työstää ja herkkä lohkeamisille. No selitän nyt kuitenkin työstövaiheet, oli lopputulos mikä oli.

Aloitin hakemalla merkeistä ja nauhaväleistä keskikohdat. Niiden avulla merkit saataisiin kohdalleen. Olin jo aikaisemmin valinnut, mitkä menee mihinkin kohti ja miten päin. Merkeissä oli yllättävän paljon laatueroja, riippuen kummin päin ne olivat.

Asemoinnin jälkeen piirsin terävällä veitsellä ja pienellä taltalla kuvioiden ääriviivat otelautaan. Tämän jälkeen pyyhkäisin niihin liitua, jotta ääriviivat näkyisivät paremmin jyrsittäessä.

Sitten olikin jyrsinnän vuoro, jonka tein dremel kopiolla ja lainaamallani jyrsintä tuella. Viimeistelyyn piti käyttää pientä talttaa, koska dremelillä ei saa teräviä kulmia. Ensimmäisen merkin kans meni ährätessä aikaa, kun en uskaltanut jyrsiä sitä kerralla oikein ja se jäi vähän liian syvälle muihin nähden (toivottavasti ei liian syvälle) ja viimeisestä lohkesi palanen nauhauran vierestä. Koitan paikata kolot epoksilla myöhemmin .

Loppupään kolosta tuli hieman väljä, mikä johti siihen että viimeinen merkki on hieman vinossa. Olisi pitänyt liimaushetkellä muistaa tarkistaa asemointi. Muuten tuo jyrsintä kai onnistui kohtuu hyvin, seuraava olisi jo helpompi tehdä.

Jyrsinnän jälkeen tein eben pölyä, jota sekoitan epoksi liimaan. Tästä saadulla seoksella merkit pitäisi saada kohtuu huomaamattomasti istumaan otelautaan. Epoksina käytin sellaista, missä työstöaika oli kaksi tuntia.

Sitten ei kun liimaamaan. Epoksia tuli aika reilusti ja se pursusi tuolta välistä ulos. Muutenkin käytin sitä aika reilusti, koska sen pitäisi hioutua radiuksen työstössä pois. Tämä oli sottaista hommaa mutta luotetaan siihen että jäljet putsaantuu myöhemmin.

No katsotaan Tiistaina mitä opettaja sanoo. Joutuukohan laitettamaan uuden otelaudan tilaukseen, vai jatketaanko tällä.

Kaula saa muotonsa

Tänään oli ohjelmassa kaulan kaventaminen, jotta kaulaliitoksen sovittaminen olisi helpompi tehdä. Ensiksi siirsin mitat kaulan yläpuolelta alapuolelle ja piirsin myös puuttuvat profiilit lapaan. Mittojen kopioiminen oli varsin hidasta touhua, mutta parempi tässä on olla huolellinen.

Koitin ottaa turhaa puuta alapuolelta pois pienemmällä vannesahalla, koska lavan levennykset olivat tiellä isoa käytettäessä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, kone oli liian tehoton.

Joten vaihtoehdoksi jäi käyttää isompaa sahaa ja poistaa korvista turhat "höröt". Raunan alla voi sitten käyttää listaa sahauksen aikana nostamaan kaulaa pöydästä.

Tämä toimi aika hyvin, vaikka oli tosin hieman hankalaa ja hidasta. Sivuprofiili olisi kannattanut leikata ennen lapalevikkeiden liimaamista.

Sitten olikin vuorossa kaulan kaventaminen ja lavan muotoilu. Siinä nyt ei ollut mitään erikoista, piti muistaa jättää viivat näkösälle.

Homma onnistui kohtuu hyvin. Tasoittelin vielä hieman leikkauspintoja hiomakoneessa.

Tässä on sitten lopputulos mallattuna runkoon. Se rupeaa jo näyttämään kitaralle.

Tämän jälkeen tarkoituksena olisi sovittaa kaula kiinni runkoon esim. taltan avulla. Mutta tätä en kerinnyt tekemään kurssilla.

Kaulaliitoksen työstöä

Aloittelin tänään tekemään kaulaliitosta. Ensin mittasin kannen kulman liitoskohdassa suhteessa rungon reunaan ja piirsin viivat kaulaan. Ensin sinne oli piirretty suorakulmainen apuviiva, jonka poistin kun sain kulman oikein. 

Sitten piirsin rungon liitoskolon leikkausviivat kaulaan molemmille puolin ja leikkasin vannesahalla pitkittäin siivut. Kaulan alapuolelle piirsin stoppari merkin, jottei tulisi leikattua liikaa (leikkauskohta ei ole suorakulmainen)

Poikkileikkaus ja viimeistely hoidettiin käsisahalla.

Sitten poistin vielä kaulan alaosasta liikoja puuaineksia liitoskohdasta. Liitoksesta tuli kerralla kohtuu tiukka, tässä oli tuuriakin jo mukana. Olisi ehkä ollut hyvä jäädä vähän työstövaraa, koska nyt olisi ollut helppo vahingossa tehdä väljä liitos. Liitosta pitää vielä käsin työstää, jotta se istuu runkoon saumattomasti. Kannen ja kaulan pinta pitää myös saada samalle tasalle. Mutta se jääköön ensi kertaan.

Loput reunat kuntoon

Jatkoin kotona otelaudan työstämistä. Hioin siklillä otelaudan takaa törsteet ja liian muovin pois ennen kuin liimasin päädyn. Sikli osoittautui tähän operaatioon loistavaksi kamppeeksi. Katkoin myös satulan päästä ylimääräiset pois taltalla.

Tämän jälkeen sovittelin päätypalasen valmiiksi ja tein jigin liimausta varten. Ja sitten ei muuta kuin liimat puuhun ja muovi paikoilleen. Laitoin vielä puristimilla ylimääräisen otelaudan tukemaan päätyä ja painamaan sen tiukasti paikoilleen.

Annoin liimauksen kuivua tunnin ja poistin sen sitten jigistä. Pääty pitää vielä hioa siklillä ja muutenkin viimeistellä jälki, mutta sen kerkeää myöhemminkin.

Reunanauhat otelautaan

Innostuinpa eilen kotona liimailemaan reunanauhoja otelautaan. Nauhat ovat ABS-muovia, jota saa sopivan kokoisena 1,5x3mm esimerkiksi SP-Elektroniikasta ja se liimataan paikoilleen lennokkiliimalla.

Ensiksi tein jigin, johon otelauta reunanauhoineen kiilataan kuivumaan. Tämä siksi, jotta nauha liimaantuu ja puristuu tasaisesti. Tästä tulee myös vähemmän sotkua, kuin mitä teippaisi reunanauhan kiinni.

Levitin liiman otelaudan toiselle reunaa ja kiilasin sen jigiin kuivamaan noin tunniksi. Kuivumisaika oli 20 minuuttia, mutta ajattelin että antaapa olla rauhassa.

I

 Sitten säädin jigiä, liimasin toisen reunan ja annoin kuivua tunteroisen.

Tulokseen olen kohtuu tyytyväinen, ainoastaan otelaudan alapuoli sotkeutui liimaan. Pohjan voi kuitenkin pyhkiä siklillä liimasta ja ylimääräisestä muovista.

Tänään pitää sitten liimata vielä leveämpään päähän poikkimuovi ja siistiä törsteet.

Kohtuu valmista tuli

Aika tyytyväinen olen illan saavutuksiin. Sain kannen muodon kohdilleen, pientä tasoittelemista siihen vielä jäi, mutta sen voi tehdä myöhemmin.

Seuraavissa kuvissa on sitten lopputulos eri kanteilta katsottuna:

 

Tuumailin että välillä voisi tehdä jotain muutakin ja päätin syventää otelaudan nauhauria neljään milliin, jotta uraa jäisi reilusti radiuksen hionnan jälkeen nauhoja varten. Sahasin ensin toiselta puolelta piirtämääni rajaan asti ja sitten sahasin toiselta puolen. Näin urasta tuli saman syvyinen, eikä vaarana ollut katkaista otelautaa. Tämän jälkeen otelautaan voi liimata raunanauhan.

No vielä oli aikaa hioa naarmuja pois kitaran takaa ja yllättävän hyvästi ne näyttivät lähtevänkin.

Muotoilua

Minäpä päivitän tähän nyt viime Tiistain aikaan saannokset, sairastelin välissä ja en jaksanut raapustella mitään ylös. Tehdään tämä nyt sitten ennen tämän illan tunteja, vaikka ei nyt paljon uutta olekkaan.

Jatkoin kannen muodon etsimistä höyläämällä ja hiomalla pienellä epäkeskohiomakoneella. Tämä on hieman hidasta, koska mitään tarkkaa kuvaa ei itsellä ole että millainen muodon pitää olla.

Huomasin kuitenkin että olin käyttänyt hiontaan liian hienoa hiomapaperia ja kun löysin tarpeeksi karkean niin sitten alkoi tapahtua. Homma helpottui huomattavasti ja muoto alkoi pikkuhiljaa hahmottua. Piirtelin kanteen korkeuskäyriä ja hion niiden perusteella muotoa. Koitin sitten kopioida toiselle puolelle saamani profiilin  kopiokamman (löytyy Biltemasta reilulla neljällä eurolla) avulla kannen toiseen puoliskoon.

Tämä muotoilu jatkuu sitten tänään, jospa sen nyt saisi jo valmiiksi.