Radius

Tämän kerran tavoitteena oli tehdä otelaudan kaarevuus eli radius. Halusin kaarevuuden 14", vaikka Les Paulissa on perinteisesti 12". Teoriaa löytyy seuraavasta linkistä: http://en.wikipedia.org/wiki/Fingerboard

Hiomisessa käytettiin hionta klossia. Siihen on haluttu radius koverrettu ja hiontapaperi kiinnitetään teipillä, tosin minulla oli tarralla olevaa hiontapaperia Biltemasta. Karkeimmalla (k80:llä) hiottiin ensin kaarevuus sopivaksi ja sitten siirryttiin hienompaan (k120:n). Viimeistely tehtiin k320:llä, jolla sai oikein sileän pinnan.

Suttasin otelautaan liitua, jotta näkisin miten tasaisesti paperi ottaa. Teoriassa keskiviiva riittää. Satulan ja tallan puoleiset otelaudan päät meinasi lähteä pyöristymään enemmän ja näitä piti erityisesti tarkkailla. Tärkeää oli myös että klossi ei lähtenyt kiemurtelemaan, vaan pysyi suorassa (kuten kiskoilla) koko ajan. Kiemurtelu aiheuttaa sen että otelaudan toisella puolen on eri radius kuin toisella.

Sitten otelaudan rungon päästä pitää ottaa enemmän, koska siellä leveämpi kaula. Eli on siinä tarkkailemista ja muutenkin otelauta reunoilta meinaa pyöristyä enemmän. Liitu on hyvä tässä tarkkailussa, sillä voi kontrolloida mistä paperi ottaa. Samoten kannatti käyttää pitkää teräs viivainta jolla näki sen että lähtikö otelaudasta liikaa päistä.

Hioin välillä tasaisella klossilla otelaudan keskialuetta (en reunoja), jotta merkit tulisivat paremmin näkösälle ja otelaudan naarmut häviäisivät. Sitten taas jatkettiin kaarevalla klossilla.

 
Mutta lopulta radiuksesta tuli kohtuu hyvä, oikean mallinen.

Hivenen tuolta reunoilta lähti liikaa (kun radius tulkilla katsoo), mutta en usko sillä olevan juuri merkitystä. Itse olen ainakin kohtuu tyytyväinen tulokseen.

Sen verran jäi aikaa että kerkesin mallailla otenauhoja, joiden asennus olisi sitten seuraava homma. Tein yhden kokeeksi. Nauhassa tulisi olla pikkuisen jyrkempi radius kuin otelaudassa, eli reunat ottaisivat ennen keskikohtaa otelautaan, asennusvaiheessa. Nauhojen tulisi olla kohtuu sopivan levyiset ja reunoja hieman viistottu valmiiksi irtaallaan, näin on sitten asennettuna vähemmän työtä.

Sitten siitä pitää ottaa nauhan alta reunanauhan levyinen pala pois ja viilata pohja tasaiseksi ennen asennusta. Pistin edellä mainitut opettajan kommentit itselle tähän muistiin valmiiksi nauhojen asennusta varten. Mutta se on sitten kokonaan toinen tarina....

Rautaa rajalle

No niin, päätin tänään liimata otelaudan kiinni kaulaan. Vähän tämä kyllä hirvitti, koska kyse on aika kriittisestä toimenpiteestä. Onneksi valmistelut oli kutakuinkin tehty ja neuvot saatu valmiiksi. Joten ei kun hommiin...

Aloittelin liimaussetin koekasauksella, niinkuin aina. Katselin puristimet suurinpiirtein kohilleen ja palikat lähelle.Päätin käyttää työpöytää alustana ja puristaa otelaudan sitä vasten. Tässä voisi käyttää tietenkin erillistä kovalevyä, jos haluaa tehdä tällingin irtaalleen. Tämä vaikutti ainakin vakaalta tavalta liimata.

Koeponnistuksen jälkeen laitoin vielä maalarinteippiä suojaamaan uraa ja raudan kierteitä. Uran suojaus ei kuulemma ole välttämätöntä, mutta teoreettinen mahdollisuus on liimalla valua uraan (rautaan ei tartu, paitsi kierteisiin).

Levitin liimat otelautaan, sekä kaulaan (toivottavasti tuli tarpeeksi) ja napautin hieman nauloja kiinni. Otelaudan läpi menevät naulat estävät otelautaa luistelemasta pois paikoiltaan liimauksen aikana. Porasin edellisellä kerralla sopivan naftit reiät otelaudan läpi kaulamahonkiin. Sitten vain kaula mäntypalikoiden väliin, otelauta alaspäin ja puristimet paikoilleen. Ohje puristimien kiristämisestä oli keskeltä päitä kohti tasaisesti kiristämällä.

Laitoin kaikki puristimet, omat ja lainatut, mitä löysin. Ja sitten koitin vielä pistää niitä vähän siksakkiin, jotta reunoille ei jäisi rakoa. Luulis noita olevan riittävästi.

Liimaus näyttäisi onnistuvan kohtuu hyvin, mutta antaa nyt yön yli kuivata ja katsotaan sitten lopputulos. Mahdollisuudet ainakin olisi onnistua.

Purin tällingin tuossa äsken ja näyttäisi että liimaus ei olisi voinut onnistua paremmin. Ei örmötä mistään ja otelauta tuntuu olevan tiukasti kiinni.

Hiukkasen pitää kaulaliitoksesta putsailla liimaustörsteitä, jotta kaula sopii istuu paremmin runkoon. Nyt se on hieman koholla.

Otelaudan liimauksen valmistelua

Tavoitteena tällä kertaa oli saada otelauta liimattua kaulaan, tai sellainen oli suunnitelma alunperin. Kuulin että liimauksen pitäisi kuivua vähintään kolme tuntia, mieluummin vuorokausi, jotta otelauta ei ponnistaisi keskeltä. Tämä liittyi jotenkin puun vettymiseen tai johonkin sen suuntaiseen ilmiöön. No ajattelin sitten että liimaan sen kotona ja nyt teen vain tarvittavat esivalmistelut.

Eli aloitin kaularaudan sovittamisella uraan. Siinä piti hieman suuren ja siistiä lavan puoleista koloa, jotta raudan mutteri sopi hyvin uraan. Ja samalla liimasin pienen 'vainoharhapalikan' uran toiseen päähän stoppariksi, jos vain rauta sattuisi liikkumaan uraa pitkin (aika mahdotonta tosin).

Raudan päälle voi levittää maalarin teippiä jottei liima pääsisi uraan. Ja raudan kierteet kannattaa suojata myös teipillä.

Seuraavaksi sovittelin kaulaa keskilinjan oikein bodyyn nähden ja puristin otelaudan kaulaan kiinni. Sitten porasin otelaudan läpi kaulaan 1,5mm reiät (eri päihin ja vastakkaisille puolille ), joihin tuli pienet naulat estämään otelaudan luistelua liimauksen aikana. Reiät tulivat nauhauraan ja jäävät nauhojen alle piiloon. Naulat kopautetaan sitten hieman kiinni kun liima on levitetty.

Aikaa jäi sitten sen verran että tekaisin mäntylankusta otelaudan päälle sopivan palikan, jossa on naulojen kohdalla reiät. Tämän päälle pitäisi vielä laittaa kovalevyn palanen, jotta puristuksesta tulisi tasainen. Tein myös alle kaulan profiilia myötäilevän palikan. Eli liimausta vaille valmis, yritän tehdä tämän lähipäivinä kotona.

Sovitusta

Tuli innostuksen puuska ja päätin alkaa tekemään projektia kotona. Luvassa  olikin sopivaa jobia kaulan sovituksen parissa. Tein ensin pienen hiontaklossin huonekalulevystä, johon sain kiinnitettyä tarrahiomapaperin kätevästi.

Klossia ja talttoja apuna käyttäen sovittelin kaulan runkoon. Onneksi mahonki on kohtuu helppoa puuta työstää ja homma onnistui kohtuudella. Varovainen piti kuitenkin olla ettei lähtenyt liikaa puuta pois. Sovitus oli iteroitava tiukaksi piirtämällä aina ahtaaseen paikkaa ohjariviivat ja hiottava sitä myöten. Lopulta liitoksesta tuli passeli.

Tulokseen olen itse kohtuu tyytyväinen, katsotaan nyt sitten mitä opettaja sanoo. Luuli noin pienet raot täyttyvän kätevästi liimalla, hankala tuota on tarkempaan tehdä. Aikaa tähän hommaan paloi noin 3,5h.

Siklausta

Ei siitä otelaudasta niin huono tullutkaan, miltä aluksi näytti ja kelpasi vielä mestarillekkin. Vaati vain hieman työstöä, jotta törsteet saatiin pois. Itse asiassa näyttää siltä että merkkien vierustat vaativat paikoin lisää epoksi mönjää, jotta raot umpeutuvat kunnolla. Ilmeisesti tahna painuu kuivuessaan hieman läjään.

No aloittelin tällä kertaa liian epoksin poistolla, joka osoittautui kohtuu työlääksi ja aikaa vieväksi. Sikli osoittautui tähän hommaan parhaaksi välineeksi.

Homma meni nyt ehkä vähän turhan nysväämiseksi, mutta toisaalta onhan sitä mukavampi katella kun liiat törsteet on pois. Kolon kuulemma saa nätisti fiksattua, jos käyttää pehmeää puuta nauhaurassa (esim. mäntyä) ja sahaa sen liimaamisen kuivuttua pois. Tai sitten voisi käyttää parafiiniä urassa, sitähän nyt ei kotoa löydy.

Otelaudan työstön jälkeen sovitin kaulaa runkoon. Ehdin kovertaa taltalla puuta sen verran että kannen ja kaulan yläpuolinen liitos on tasan. Tässä vaiheessa ei nyt oikein auttanut hosua, jotten tule sutta ja sekundaa. Pystysuora liitos jäi sitten kotihommiksi.

On siinä nyt koti ohjelmaa hiihtolomaviikoksi, koska silloin ei ole kurssia.