Siklausta

Ei siitä otelaudasta niin huono tullutkaan, miltä aluksi näytti ja kelpasi vielä mestarillekkin. Vaati vain hieman työstöä, jotta törsteet saatiin pois. Itse asiassa näyttää siltä että merkkien vierustat vaativat paikoin lisää epoksi mönjää, jotta raot umpeutuvat kunnolla. Ilmeisesti tahna painuu kuivuessaan hieman läjään.

No aloittelin tällä kertaa liian epoksin poistolla, joka osoittautui kohtuu työlääksi ja aikaa vieväksi. Sikli osoittautui tähän hommaan parhaaksi välineeksi.

Homma meni nyt ehkä vähän turhan nysväämiseksi, mutta toisaalta onhan sitä mukavampi katella kun liiat törsteet on pois. Kolon kuulemma saa nätisti fiksattua, jos käyttää pehmeää puuta nauhaurassa (esim. mäntyä) ja sahaa sen liimaamisen kuivuttua pois. Tai sitten voisi käyttää parafiiniä urassa, sitähän nyt ei kotoa löydy.

Otelaudan työstön jälkeen sovitin kaulaa runkoon. Ehdin kovertaa taltalla puuta sen verran että kannen ja kaulan yläpuolinen liitos on tasan. Tässä vaiheessa ei nyt oikein auttanut hosua, jotten tule sutta ja sekundaa. Pystysuora liitos jäi sitten kotihommiksi.

On siinä nyt koti ohjelmaa hiihtolomaviikoksi, koska silloin ei ole kurssia.