Lastut ne vaan lentelee

Jatkoin tänään kitaran kannen muotoilua. Tarkoitus on saada tehtyä karkea Les Paul - tyyppinen kannen profiili ja sitten viimeistellä se hiomalla. Tässä jatkoin perus höylällä mahdollisimman pitkälle ja tiukoissa kurveissa käytin kavahöylää. Kava olikin oiva apu tuohon muotoiluun.

Reunan lähelle oli tarkoitus saada kiertämään tasainen alue ja siihen tuntui kouru taltta sopivan parhaiten. Sillä saa tosin aika helposti vahinkoa aikaiseksi, joten pitää olla huolellinen ja kaivertaa vinosti puunsyitä vastaan.

Kolme tuntia meni kyllä nopeasti ja kannen raapustelu on hidasta työtä. Mutta tässä on tämän kerran tulokset, on siinä jo muotoa havaittavissa.

Jatkuu ensi kerralla, jos ei ennemmin...

Fiilaten ja höyläten

Aloittelin liimaamalla kaulaan vielä yhden mahongin kappaleen rungon päähän. Tämä siksi että tarpeellinen paksuus savutettaisiin liitoskohdassa ja kaulassa olisi vähän lisää muokkausvaraa.

Kuivumisen ohessa oli hyvä aloitella kitaran kannen muotoilua. Olin jo kotona suunnitellut hieman että mistä otettaisiin puuta pois ja piirrellyt apuviivoja runkoon. Mikrofoni aukkojen ympärystät talloineen sekä kaulan liitoskohdan alueet jätettäisiin toistaiseksi rauhaan. Tarkoitus oli vain pyrkiä viistoamaan reunat höyläämällä ja sitten viimeistellä reunat esim. hiomalla. Kansi tasoitettaisiin lopuksi epäkeskohiomakoneella, mutta tämä tehtäisiin sitten myöhemmin.

Kannen muokkauksessa käytin isompaa sekä pienempää höylää, tilanteen mukaan. Tällä tavalla sitä saatiin hyvin muotoiltua, mutta hiki siinä kyllä tuli.  

Keskenhän se vielä jäi, muttei kovinkaan paljon. Kannessa rupeaa olemaan jo ihan kohtalaisesti muotoa. No homma jatkuu ensi kerralla.

Lepo loppui

Tauko loppui ja oli taas aika jatkaa kitaran kalkutusta. Aloittelin mikrofonikolojen mittomisella ja piirtämisellä. Kolojen sovittamisen apuna käytin piirustuksia (joihin en täysin luota) ja sitten plektra pleksiä (minkä olin ostanut jo valmiiksi). Sain onneksi käyttöön uuden muotin tuhoutuneen tilalle ja piirsin sillä  siluetit puuhun.

Poistin porakoneeseen asennetulla jyrsinterällä reilusti puuta pois, jotta jyrsimistyö helpottuu. Tuossa kuvassa takimmaisen mikrofonin punaisella piirretty kehä on se lopullinen, lyijykynätuherruksessa oli pieni mittavirhe.

Sitten vain jigi paikoilleen ja jyrsimään. Tässä otettiin ensin reilummasti puuta pois isolla poramaisella terällä, käyttäen jyrsintä jossa oli reuna holkki. Mutta kai tähän olisi muunlainen viritelmäkin käynyt, tämä taisi vain olla nopein tapa.

Tuloksena oli kolo, johon jäi sisäreunat. Loppu otetaan sitten ylälaakeriterällä ensin sabluunan reunoja vasten ja sitten sabluuna poistettuna.

Ylälaakeriterä hieman eri kulmasta

 

 

Valmistahan siitä tuli ja ihan kohtuu hyvää jälkeä. Kolojen syvyys on 21-22mm

.